Tuhoavan kaunis uni

unelmoiden unesta elää elämästä kasvaen ihmisenä. kuolla, syntyen henkisesti uudelleen~


hymyillen sylkien verta suustani, oksentaen ajatusta savuna ilmaan. kuka minä olen?~

ulkokuoreni on valkea, sisimpäni mustaa. hukkuen musteeseen tahraan käteni repien elämänlankaa valkoisen paperini reunoilta.~

ajatus ihmisestä onko tämä totta? vaiko kaikki jotain utopistista unta~


kuoleman väri on valkoinen. syvimmän rauhan väri on musta, mielikuvitus pelkkää arvoitusta, joten miksi kukaan täällä juosten kusta?~


katson peiliin nään harmaata olenko puoliksi ihminen vai onko elämäni jo takana?~


paskoja lauseita , ei nää oo ees runoja, ajatusten oksennusta ja puhasta lunta.~